Avainsana: tutkimus

Julkaistu

Oikeus-lehdessä 3/2023 Helinä Tiura-Virran artikkeli ”Poliisin rekistereissä olevien biometristen ja DNA-tietojen luovuttaminen EU-maan lainvalvontaviranomaiselle käyttötarkoitussidonnaisuuden kannalta”

Henkilötietoja ei lähtökohtaisesti saa käyttää muihin tarkoituksiin kuin niihin, joihin ne on kerätty. Käyttötarkoitussidonnaisuus on keskeinen Euroopan unionin (EU) tietosuojasääntelyn periaate, ja sillä on merkittävä asema valtiosääntöisenä doktriinina. Tutkimuksessa tunnistetaan poliisin rekistereissä olevien biometristen ja DNA-tietojen käyttötarkoitussidonnaisuutta koskevat lainsäädännölliset haasteet sääntelyssä, joka koskee näiden tietojen luovuttamista EU-maan lainvalvontaviranomaiselle muihin kuin alkuperäistä vastaaviin tarkoituksiin. Lisäksi arvioidaan, miten tulevalla lainsäädännöllä voidaan vastata tunnistettuihin haasteisiin erityisesti passi- ja henkilökorttirekistereiden biometristen tietojen mahdollisen rikostorjuntakäytön kannalta.

Helinä Tiura-Virran tutkimus osoittaa, että rikosasioiden tietosuojadirektiivin soveltamisalalla lainsäädännön vaikein haaste kulminoituu EU-oikeuden ja kansallisen lainsäädännön eri tasoiseen käyttötarkoitussidonnaisuuden suojaan. Kotimaisella lailla voidaan kuitenkin säätää yksityiskohtaisia menettelyitä ja suojatoimia käyttötarkoitussidonnaisuuden turvaamiseksi sekä ottaa ennakoivasti huomioon EU-oikeuden haasteita.

Artikkeli on luettavissa Edilex-palvelussa. (Oikeus-lehden printtiversiosta on virheellisesti jäänyt pois artikkelin vertaisarviointitunnus, mutta sähköiseen versioon se on korjattu.)

Julkaistu

Tuoreessa Lakimiehessä myös artikkeli ”Poliisin oikeus saada potilaan henkilöllisyystietoja selvitettäessä rikosta”

Väitöskirjatutkija Helinä Tiura-Virran ja OTT Evgeniya Kurvisen artikkelissa tutkitaan, missä tilanteissa luottamuksellinen hoitosuhde ei muodostu esteeksi antaa potilaan henkilöllisyyttä koskevia tietoja poliisille rikosten selvittämisen yhteydessä. Luottamuksellisen hoitosuhteen suojan ulottuvuutta potilaan henkilöllisyyttä koskeviin tietoihin arvioidaan salassapitosäännösten ja todistamiskiellon kautta.

Poliisin mahdollisuus saada potilasta koskevaa tietoa terveydenhuollon toimijalta muuta kuin törkeää rikosta selvitettäessä ja ilman asianomaisen henkilön suostumusta riippuu viime kädessä oikeudenkäymiskaaren (4/1734) 17:14:ssä säädetyn todistamiskiellon terveyttä koskevan arkaluonteisen tiedon tai henkilön tai perheen salaisuuden käsitteen tulkinnasta. Tutkimuksen mukaan tämän käsitteen ja siten todistamiskiellon soveltumista on arvioitava sanamuodon mukaisen tiedon todellisen laadun kannalta ja lainsäätäjän tahdon mukaisesti henkilölle aiheutuvan haitan kannalta. Pelkästään henkilöllisyystieto ei ole terveyttä koskeva arkaluonteinen tieto eikä salaisuus, ellei se asiayhteytensä kautta ole liitettävissä arkaluonteiseen tai salaiseen tietoon.

Siten poliisin tulisi voida saada mitä tahansa rikosta selvittäessään potilaan henkilöllisyyttä koskeva tieto hoitosuhteen luottamuksellisuuden estämättä, kun tapauskohtaisen arvioinnin jälkeen voidaan lain sanamuotoa ja lainsäätäjän tahtoa noudattaen tulkita, että kyseinen henkilöllisyyttä koskeva tieto ei ole suoraan eikä asiayhteytensä kautta OK 17:14:n tarkoittamalla tavalla terveyttä koskeva arkaluonteinen tieto eikä muu henkilön tai perheen salaisuus.

Artikkeli on luettavissa Journal.fi -palvelussa.

Julkaistu

OTT Evgeniya Kurvisen oikeustapauskommentti julkaistu Lakimiehessä 5/2023

Oikeustapauskommentissa tarkastellaan ratkaisun KKO 2023:24 perusteella, minkälaisin edellytyksin viranomainen voi omasta aloitteestaan antaa henkilötietoja toiselle viranomaiselle. Kirjoituksessa tarkastellaan tietojen antamiseen liittyvää julkisen vallan käyttöä ja analysoidaan oma-aloitteisen tietojen antamisen perusteita.

Kirjoituksen mukaan viranomaisella olevien tietojen antamisen perusteet määräytyvät sen mukaan, onko annettava tieto julkinen vai salassa pidettävä. Salassa pidettävien henkilötietojen oma-aloitteisesta antamisesta toiselle viranomaiselle tulee säätää laissa nimenomaisesti. Viranomainen voi oma-aloitteisesti antaa muita kuin salassa pidettäviksi säädettyjä henkilötietoja toiselle viranomaiselle vain laissa vahvistetun perusteen nojalla, jos tietojen antamisella on vaikutuksia yksityisen oikeusasemaan. Tietojen antamisen mahdollistava tai tietojen antamiseen velvoittava säännös toimii toimivaltaperusteena.

Oikeustapauskommentti luettavissa Journal.fi -palvelussa.

Julkaistu

Toni Malmisen ja Matti Muukkosen artikkeli julkaistu Oikeus-lehdessä!

Malmisen ja Muukkosen artikkeli Subsidiariteettiperiaate taustansa valossa– voisiko se vihdoin olla hyödyllinen myös Suomen oikeudessa? julkaistiin Oikeus-lehden numerossa 2/2023. Artikkelissa eritellään, mitä subsidiariteettiperiaatteella tarkoitetaan ja miten sitä on hyödynnetty esimerkiksi eurooppaoikeudessa. Artikkelin lähtökohtana on hyvinvointialueuudistus, jonka myötä Suomen hallintojärjestelmään omaksuttiin kolmas hallinnollinen taso. Valtiosääntömme ei kuitenkaan selvästi määrittele, miten tasojen välisiin suhteisiin tulisi suhtautua tai millaisten periaatteiden ohjaamana kullekin julkiselle tehtävälle sopiva taso pitäisi määrittyä. Malmisen ja Muukkosen artikkelissa pohditaan sitä, voisiko keskieurooppalaisista hallintokulttuureista tuttu ja ennen kaikkea katolisen kirkon hallinto-opeista peräisin oleva subsidiariteettiperiaate olla käyttökelpoinen myös Suomen oikeudessa. Tutkimus on sijoitettavissa yleisen oikeustieteen alaan, joskin se saa vaikutteita myös muilta tutkimusaloilta, kuten filosofiasta ja teologiasta. Menetelmältään kyse on käsiteanalyysistä, jonka lisäksi hyödynnetään pohdiskelevaa oikeuspoliittista otetta. Luonteeltaan artikkeli on keskustelunavaus.

Artikkeli luettavissa Edilexissä (vaatii kirjautumisen).

Julkaistu

Väitöskirjatutkija Jarkko Pesun referee-artikkeli julkaistu Edilexissä

Pesu tutki artikkelissaan ”Innovaatiokumppanuuden kilpailuttamisen valtiontukiongelmat” syitä, joiden vuoksi hankintalain mukainen kilpailutusmenettely ei riitä poistamaan innovaatiokumppanuudesta SEUT 107 artiklan tarkoittamaa valtiontukea. Artikkelin keskiössä on tilanne, jossa innovaatiokumppanuuden seurauksena innovaatiokumppaniksi valittu toimittaja asetetaan parempaan asemaan suhteessa sen kilpailijoihin, eikä se olisi voinut saavuttaa tätä asemaa ilman hankintayksikön toteuttamaa innovaatiokumppanuutta.

Artikkeli osoittaa kolme keskeistä ongelmatilannetta:

1) Innovaatiokumppanuuden kilpailutus ei poista valtiontukea kun innovaatiokumppanin saama korvaus sisältää markkinaehdoista poikkeavaa etua.

2) Innovaatiotoimintaan luontaisesti kuuluvan epävarmuuden ja tuntemattomien seikkojen vuoksi kilpailutus ei voi poistaa tuen mahdollisuutta. Innovaatiokumppanuuden tällaisia osia on arvioitava markkinatoimijamaisesti.

3) Innovaatiokumppanuus voi sisältää valtiontukea, koska hankintayksikkö on käyttänyt hankintalainsäädännön sille jättämää harkintavaltaa ja toteuttanut kilpailutuksen valtiontukisäännösten kanssa epäyhteensopivalla tavalla syrjivästi/valikoivasti.

Artikkeli luettavissa tästä (edellyttää kirjautumista).

Julkaistu

Väitöskirjatutkija Saanareetta Virikon referee-artikkeli julkaistu Oikeus 1/2023

Virikko tutki oikeustieteelliseen väitöskirjaan (Kunnanjohtajan virkasuhteen päättyminen luottamuspulan perusteella) sisältyvässä referee-artikkelissa ”Kunnanjohtajan virkasuhteen päättyminen – erokorvauksella vai ilman?” kuntalain (410/2015) 42 §:n 3 momentin tarkoittaman kunnanjohtajalle maksettavan erokorvauksen lakisääteisiä vaatimuksia lainopin menetelmin sekä kuntien sopimuskäytäntöjä laadullisen tutkimuksen keinoin. Tutkimuksen perusteella erokorvausta tulisi käyttää johtajasopimuksen perusteella ainoastaan sellaisen kunnanjohtajan viran hoitoon liittyvän erimielisyystilanteen ratkaisemiseksi, joka ilman sovintoa johtaisi kuntalain 43 §:n tarkoittaman irtisanomismenettelyn vireillepanoon. Erokorvaukseen sovellettavan lainsäädännön tulkinnanvaraisuudesta johtuen erokorvausta on sallittua käyttää myös kuntalain 43 §:n tarkoittaman irtisanomismenettelyn vireillä ollessa eli kunnanjohtajaan kohdistuvan luottamuspulatilanteen ratkaisemiseksi. Asiassa on tosiasiallisesti kyse kunnanjohtajan virkasuhteen sopimusperustaisesta päättämisestä. Tutkimus osoittaa, että erokorvausta sääntelevä lainkohta on merkittävissä määrin epäselvä ja tulkinnanvarainen, eikä erokorvaus itsessään paranna kunnanjohtajan asemaa ristiriitatilanteissa. Kunnanjohtajan virkasuhde päättyy, erokorvauksella tai ilman.

Kuntien sopimuskäytäntöjen perusteella erokorvauksesta on sovittu edellä esitetyn lisäksi sellaisten tilanteiden ratkaisemisesta, mitkä täyttävät kunnan ja hyvinvointialueen viranhaltijasta annetun lain (304/2003) viranhaltijasta johtuvat irtisanomis- tai purkamisperusteet. Lisäksi erokorvauksesta on sovittu kunnanjohtajan irtisanomisen kompensoimiseksi. Nämä eivät täytä erokorvauksen lakisääteisiä vaatimuksia. Tällaisilla johtajasopimuksilla ei erokorvausta koskevin osin ole tosiasiallisia oikeusvaikutuksia.

Artikkeli luettavissa Edilexissä (vaatii kirjautumisen).

Julkaistu

Voutilaisen ja Oulin referee-artikkeli julkaistu Defensor Legisissä 1/2023

Julkisoikeuden professori Tomi Voutilainen sekä Juuso Ouli Itä-Suomen yliopistosta tutkivat Defensor Legisissä 1/2023 julkaistussa referee-artikkelissaan ”Virkavelvollisuuksien ja virkatoimien todennettavuuden vaatimus” virkavelvollisuuksien ja virkatoimien todennettavuuden vaatimusta. Tutkimuksen perusteella virkavastuun rikosoikeudellisen ulottuvuuden toteutuminen edellyttää tosiasiassa sitä, että virkatoimen tehnyt virkamies voidaan yksilöidä. Tutkimus osoittaa kuitenkin, ettei virkavastuuta käsittelevä sääntely ole semanttisesti yhteensopivaa käsitteistöltään. Ongema on siinä, että rikoslain virkarikoksia koskeva sääntely ei tunnista perustuslaissa säädettyä virkatoimen käsitettä, vaan sääntelyssä on käytetty virkatoiminnan käsitettä. Lainvalmistelussa tulisi kiinnittää huomiota säännösten suunnittelussa ja muotoilussa siihen, että perustuslain 118 § on tosiasiassa toteutettavissa julkisessa hallinnossa.

Artikkeli luettavissa Edilexissä (vaatii kirjautumisen).

Julkaistu

Väitöskirjatutkija Helinä Tiura-Virran referee-artikkeli julkaistu Defensor Legisissä 1/2023

Tiura-Virran oikeustieteelliseen väitöskirjaan (Henkilötietojen käsittely poliisissa) sisältyvässä referee-artikkelissa ”Poliisin oikeus saada henkilötietoja muiden viranomaisten rekistereistä – tiedonsaantioikeuksien uusi systematiikka” tutkitaan kehittämistarpeita koskien poliisin oikeutta saada henkilötietoja muilta viranomaisilta ja esitetään uusi systemaattinen lähestymistapa, jonka mukaan sääntelyä tulisi kehittää. Lähtökohtana on julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain (906/2019, tiedonhallintalaki) sääntely teknisistä rajapinnoista ja katseluyhteyksistä. Tiedonhallintalain 30.5 §:n siirtymäsäännöksen mukaan viranomaisten on toteutettava tietojärjestelmissään lain vaatimukset näistä sähköisistä tiedonsiirtotavoista vuoden 2024 alkuun mennessä.

Artikkelissa tunnistetut kehitystarpeet kohdistuvat ensinnäkin poliisilain (872/2011, PolL) 4:2:n ja henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain (616/2019, PolHetiL) 16.1 §:n väliseen soveltamisalojen eroon, joka perustuu tiedonsaantiin teknisen käyttöyhteyden avulla tai tietojoukkona. Artikkelissa esitetään kehitystarpeiden analyysiin perustuva ehdotus poliisin tiedonsaantioikeuksien kokonaisuuden uudesta systematiikasta. Uuden systematiikan mukaisesti mm. poliisin tiedonsaantioikeussääntely keskitettäisi poliisilakiin. 

Artikkeli luettavissa Edilexissä (vaatii kirjautumisen).

Julkaistu

Väitöskirjatutkija Heidi Hernetkosken referee-artikkeli julkaistu Edilexissä

Kuntapäättäjän näkökulmasta kuntalain (410/2015) 131 §:n tarkoittaman palveluvelvoitteen avulla järjestettävä palvelu voi olla moninainen, kun ottaa huomioon kansallisen ja EU-sääntelyn sekä asiaan liittyvän oikeuskäytännön. Asiassa on olennaista, että kunnassa pystytään perustelemaan, miksi juuri ko. palvelu on tarpeellinen. Asiassa on myös syytä huomioida, että kunnissa voi olla erilaisia tarpeita, esimerkiksi polttoaineenjakelupisteet tai elintarvikemyymälät voivat syrjäseuduilla olla harvassa tai puuttua jopa kokonaan. Lisäksi harkintaan voi vaikuttaa ko. palveluun mahdollisesti liittyvä erityislainsäädäntö. Kuntapäättäjän näkökulmasta palveluvelvoite on mahdollinen työkalu tilanteessa, jossa kunnasta kaikkoavat palvelut vaikuttavat kunnan elinvoimaisuuteen ja houkuttelevuuteen. Vaikka palveluvelvoite saattaa vaikuttaa byrokraattiselta vaihtoehdolta,  se ei poikkeuksellinen kunnan muuhun toimintaan sisältyvään byrokratiaan nähden.

Artikkeli luettavissa Edilexissä (vaatii kirjautumisen).