Matti Muukkonen Focus Localis -tiedejulkaisun päätoimittajaksi

Julkisoikeuden yliopistonlehtori Matti Muukkonen Itä-Suomen yliopistosta valittiin joulukuussa  Focus Localis -tiedejulkaisun päätoimittajaksi ja kuntaoikeuden yliopisto-opettaja Saanareetta Virikko lehden toimitussihteeriksi. Heidän toimikautensa alkaa keväällä 2024 ja kestää kaksi vuotta.

Muukkonen on aiemmin vastannut Oikeus -lehden Oikeudellista elämää -palstasta. Hän on lisäksi toiminut Joensuun yliopiston Oikeustieteellisiä julkaisuja -sarjan toimitussihteerinä ja toimittanut Pentti Arajärven juhlakirjan. 

Matti Muukkosen kaksivuotisen päätoimittajakauden aikana Focus Localis -lehdestä ilmestyy teemanumero koskien norminpurkua kunnissa ja hyvinvointialueilla sekä englanninkielinen oikeusvertaileva teemanumero.

Ks. lisää tästä.

Oikeus-lehdessä 3/2023 Helinä Tiura-Virran artikkeli ”Poliisin rekistereissä olevien biometristen ja DNA-tietojen luovuttaminen EU-maan lainvalvontaviranomaiselle käyttötarkoitussidonnaisuuden kannalta”

Henkilötietoja ei lähtökohtaisesti saa käyttää muihin tarkoituksiin kuin niihin, joihin ne on kerätty. Käyttötarkoitussidonnaisuus on keskeinen Euroopan unionin (EU) tietosuojasääntelyn periaate, ja sillä on merkittävä asema valtiosääntöisenä doktriinina. Tutkimuksessa tunnistetaan poliisin rekistereissä olevien biometristen ja DNA-tietojen käyttötarkoitussidonnaisuutta koskevat lainsäädännölliset haasteet sääntelyssä, joka koskee näiden tietojen luovuttamista EU-maan lainvalvontaviranomaiselle muihin kuin alkuperäistä vastaaviin tarkoituksiin. Lisäksi arvioidaan, miten tulevalla lainsäädännöllä voidaan vastata tunnistettuihin haasteisiin erityisesti passi- ja henkilökorttirekistereiden biometristen tietojen mahdollisen rikostorjuntakäytön kannalta.

Helinä Tiura-Virran tutkimus osoittaa, että rikosasioiden tietosuojadirektiivin soveltamisalalla lainsäädännön vaikein haaste kulminoituu EU-oikeuden ja kansallisen lainsäädännön eri tasoiseen käyttötarkoitussidonnaisuuden suojaan. Kotimaisella lailla voidaan kuitenkin säätää yksityiskohtaisia menettelyitä ja suojatoimia käyttötarkoitussidonnaisuuden turvaamiseksi sekä ottaa ennakoivasti huomioon EU-oikeuden haasteita.

Artikkeli on luettavissa Edilex-palvelussa. (Oikeus-lehden printtiversiosta on virheellisesti jäänyt pois artikkelin vertaisarviointitunnus, mutta sähköiseen versioon se on korjattu.)

Tuoreessa Lakimiehessä myös artikkeli ”Poliisin oikeus saada potilaan henkilöllisyystietoja selvitettäessä rikosta”

Väitöskirjatutkija Helinä Tiura-Virran ja OTT Evgeniya Kurvisen artikkelissa tutkitaan, missä tilanteissa luottamuksellinen hoitosuhde ei muodostu esteeksi antaa potilaan henkilöllisyyttä koskevia tietoja poliisille rikosten selvittämisen yhteydessä. Luottamuksellisen hoitosuhteen suojan ulottuvuutta potilaan henkilöllisyyttä koskeviin tietoihin arvioidaan salassapitosäännösten ja todistamiskiellon kautta.

Poliisin mahdollisuus saada potilasta koskevaa tietoa terveydenhuollon toimijalta muuta kuin törkeää rikosta selvitettäessä ja ilman asianomaisen henkilön suostumusta riippuu viime kädessä oikeudenkäymiskaaren (4/1734) 17:14:ssä säädetyn todistamiskiellon terveyttä koskevan arkaluonteisen tiedon tai henkilön tai perheen salaisuuden käsitteen tulkinnasta. Tutkimuksen mukaan tämän käsitteen ja siten todistamiskiellon soveltumista on arvioitava sanamuodon mukaisen tiedon todellisen laadun kannalta ja lainsäätäjän tahdon mukaisesti henkilölle aiheutuvan haitan kannalta. Pelkästään henkilöllisyystieto ei ole terveyttä koskeva arkaluonteinen tieto eikä salaisuus, ellei se asiayhteytensä kautta ole liitettävissä arkaluonteiseen tai salaiseen tietoon.

Siten poliisin tulisi voida saada mitä tahansa rikosta selvittäessään potilaan henkilöllisyyttä koskeva tieto hoitosuhteen luottamuksellisuuden estämättä, kun tapauskohtaisen arvioinnin jälkeen voidaan lain sanamuotoa ja lainsäätäjän tahtoa noudattaen tulkita, että kyseinen henkilöllisyyttä koskeva tieto ei ole suoraan eikä asiayhteytensä kautta OK 17:14:n tarkoittamalla tavalla terveyttä koskeva arkaluonteinen tieto eikä muu henkilön tai perheen salaisuus.

Artikkeli on luettavissa Journal.fi -palvelussa.

OTT Evgeniya Kurvisen oikeustapauskommentti julkaistu Lakimiehessä 5/2023

Oikeustapauskommentissa tarkastellaan ratkaisun KKO 2023:24 perusteella, minkälaisin edellytyksin viranomainen voi omasta aloitteestaan antaa henkilötietoja toiselle viranomaiselle. Kirjoituksessa tarkastellaan tietojen antamiseen liittyvää julkisen vallan käyttöä ja analysoidaan oma-aloitteisen tietojen antamisen perusteita.

Kirjoituksen mukaan viranomaisella olevien tietojen antamisen perusteet määräytyvät sen mukaan, onko annettava tieto julkinen vai salassa pidettävä. Salassa pidettävien henkilötietojen oma-aloitteisesta antamisesta toiselle viranomaiselle tulee säätää laissa nimenomaisesti. Viranomainen voi oma-aloitteisesti antaa muita kuin salassa pidettäviksi säädettyjä henkilötietoja toiselle viranomaiselle vain laissa vahvistetun perusteen nojalla, jos tietojen antamisella on vaikutuksia yksityisen oikeusasemaan. Tietojen antamisen mahdollistava tai tietojen antamiseen velvoittava säännös toimii toimivaltaperusteena.

Oikeustapauskommentti luettavissa Journal.fi -palvelussa.

Toni Malmisen ja Matti Muukkosen artikkeli julkaistu Oikeus-lehdessä!

Malmisen ja Muukkosen artikkeli Subsidiariteettiperiaate taustansa valossa– voisiko se vihdoin olla hyödyllinen myös Suomen oikeudessa? julkaistiin Oikeus-lehden numerossa 2/2023. Artikkelissa eritellään, mitä subsidiariteettiperiaatteella tarkoitetaan ja miten sitä on hyödynnetty esimerkiksi eurooppaoikeudessa. Artikkelin lähtökohtana on hyvinvointialueuudistus, jonka myötä Suomen hallintojärjestelmään omaksuttiin kolmas hallinnollinen taso. Valtiosääntömme ei kuitenkaan selvästi määrittele, miten tasojen välisiin suhteisiin tulisi suhtautua tai millaisten periaatteiden ohjaamana kullekin julkiselle tehtävälle sopiva taso pitäisi määrittyä. Malmisen ja Muukkosen artikkelissa pohditaan sitä, voisiko keskieurooppalaisista hallintokulttuureista tuttu ja ennen kaikkea katolisen kirkon hallinto-opeista peräisin oleva subsidiariteettiperiaate olla käyttökelpoinen myös Suomen oikeudessa. Tutkimus on sijoitettavissa yleisen oikeustieteen alaan, joskin se saa vaikutteita myös muilta tutkimusaloilta, kuten filosofiasta ja teologiasta. Menetelmältään kyse on käsiteanalyysistä, jonka lisäksi hyödynnetään pohdiskelevaa oikeuspoliittista otetta. Luonteeltaan artikkeli on keskustelunavaus.

Artikkeli luettavissa Edilexissä (vaatii kirjautumisen).

VIRVOTIETO-hankeraportti julkaistu!

Itä-Suomen yliopiston, Poliisiammattikorkeakoulun ja Vaasan yliopiston yhteistyössä tekemän VNTEAS-hankeselvityksen mukaan viranomaisten oma-aloitteista tietojen antamista koskevan sääntelyn ongelmat liittyvät lainvalmisteluun. Selvitys tarjoaa konkreettisia sääntelyn kehittämisehdotuksia, joilla voidaan paremmin vastata oma-aloitteisen tietojen antamisen tarpeisiin rikosten torjumiseksi ja turvallisuuden ylläpitämiseksi ja edistämiseksi.

Selvitys tarjoaa konkreettisia sääntelyn kehittämisehdotuksia, joilla voidaan paremmin vastata oma-aloitteisen tietojen antamisen tarpeisiin rikosten torjumiseksi ja turvallisuuden ylläpitämiseksi ja edistämiseksi.

Selvityksen perusteella viranomaisten rikostorjunta- ja turvallisuusperustaista tietojen saantia ja antamista koskeva sääntely hajautuu erityislainsäädäntöön ja näyttäytyy runsaalta ja osin vaikeaselkoiselta. Tietojen saantia ja antamista koskevia säännöksiä muotoillaan voimassa olevien säännösten pohjalta arvioimatta vanhemman sääntelyn sopivuutta uuteen tilanteeseen. Salassapitovelvollisuudesta poikettaessa lainvalmistelussa ei selvitetä tietoryhmiä, joita tietojen antamisoikeus tai -velvollisuus koskee. Sen sijaan tietojen saanti- ja antamisoikeus rajataan tyypillisesti välttämättömään, jolloin käytännön soveltamistilanteessa jää epäselväksi, mitä tietoja kussakin yhteydessä voidaan pitää välttämättömänä laissa mainitun tarkoituksen saavuttamiseksi.

Linkki raporttiin: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/165005/VNTEAS_2023_39.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Viranomaisten välinen oma-aloitteinen tietojenvaihto (Virvotieto) -hankkeen päätöswebinaari

Tervetuloa kaikille avoimeen webinaariin torstaina 8.6.2023 klo 9.00–10.30.

Hankkeessa tarkasteltiin viranomaisten välistä oma-aloitteista turvallisuus- ja rikostorjuntaperustaista tietojen antamista. Tavoitteena oli selvittää viranomaisten välisen tiedonkulun kannalta haastavaksi usein koettuun sääntely-ympäristöön liittyviä tulkintaongelmia ja niiden syitä sekä viranomaisten käytännön kokemuksia.
Hankkeen aiheeseen syvennyttiin oikeusvertailevalla aineistolla ja sääntelyn kehitysvaiheita tarkastelevalla oikeushistoriallisella katsauksella. Hankkeen perusteella esitetään konkreettisia sääntely- ja toteuttamisvaihtoehtoja vastaamaan viranomaisten tietotarpeisiin vaativassa ja muuttuvassa toimintaympäristössä.

Tutustu ohjelmaan tästä.

Etätyöhankkeen päätöswebinaari 11.5.23

Etätyön malli: Yksityiselämän suoja ja työturvallisuus etätyössä -hankkeen päätöswebinaari pidetään 11.5.2023 klo 9-10.30. Mukana julkisoikeuden professori Tomi Voutilainen, hallinto-oikeuden yliopistonlehtori Matti Muukkonen, lainsäädäntötutkimuksne yliopistonlehtori Niko Vartiainen, projektitutkija OTT Evgeniya Kurvinen ja väitöskirjatutkija Sari Korhonen. Hanke toteutetaan Itä-Suomen yliopiston ja Haaga-Helia ammattikorkeakoulun yhteistyössä.

Webinaariin pääset tästä

Hankkeen tuloksia pääset tarkastelemaan tästä.

Väitöskirjatutkija Jarkko Pesun referee-artikkeli julkaistu Edilexissä

Pesu tutki artikkelissaan ”Innovaatiokumppanuuden kilpailuttamisen valtiontukiongelmat” syitä, joiden vuoksi hankintalain mukainen kilpailutusmenettely ei riitä poistamaan innovaatiokumppanuudesta SEUT 107 artiklan tarkoittamaa valtiontukea. Artikkelin keskiössä on tilanne, jossa innovaatiokumppanuuden seurauksena innovaatiokumppaniksi valittu toimittaja asetetaan parempaan asemaan suhteessa sen kilpailijoihin, eikä se olisi voinut saavuttaa tätä asemaa ilman hankintayksikön toteuttamaa innovaatiokumppanuutta.

Artikkeli osoittaa kolme keskeistä ongelmatilannetta:

1) Innovaatiokumppanuuden kilpailutus ei poista valtiontukea kun innovaatiokumppanin saama korvaus sisältää markkinaehdoista poikkeavaa etua.

2) Innovaatiotoimintaan luontaisesti kuuluvan epävarmuuden ja tuntemattomien seikkojen vuoksi kilpailutus ei voi poistaa tuen mahdollisuutta. Innovaatiokumppanuuden tällaisia osia on arvioitava markkinatoimijamaisesti.

3) Innovaatiokumppanuus voi sisältää valtiontukea, koska hankintayksikkö on käyttänyt hankintalainsäädännön sille jättämää harkintavaltaa ja toteuttanut kilpailutuksen valtiontukisäännösten kanssa epäyhteensopivalla tavalla syrjivästi/valikoivasti.

Artikkeli luettavissa tästä (edellyttää kirjautumista).