Henkilötietoja ei lähtökohtaisesti saa käyttää muihin tarkoituksiin kuin niihin, joihin ne on kerätty. Käyttötarkoitussidonnaisuus on keskeinen Euroopan unionin (EU) tietosuojasääntelyn periaate, ja sillä on merkittävä asema valtiosääntöisenä doktriinina. Tutkimuksessa tunnistetaan poliisin rekistereissä olevien biometristen ja DNA-tietojen käyttötarkoitussidonnaisuutta koskevat lainsäädännölliset haasteet sääntelyssä, joka koskee näiden tietojen luovuttamista EU-maan lainvalvontaviranomaiselle muihin kuin alkuperäistä vastaaviin tarkoituksiin. Lisäksi arvioidaan, miten tulevalla lainsäädännöllä voidaan vastata tunnistettuihin haasteisiin erityisesti passi- ja henkilökorttirekistereiden biometristen tietojen mahdollisen rikostorjuntakäytön kannalta.
Helinä Tiura-Virran tutkimus osoittaa, että rikosasioiden tietosuojadirektiivin soveltamisalalla lainsäädännön vaikein haaste kulminoituu EU-oikeuden ja kansallisen lainsäädännön eri tasoiseen käyttötarkoitussidonnaisuuden suojaan. Kotimaisella lailla voidaan kuitenkin säätää yksityiskohtaisia menettelyitä ja suojatoimia käyttötarkoitussidonnaisuuden turvaamiseksi sekä ottaa ennakoivasti huomioon EU-oikeuden haasteita.
Artikkeli on luettavissa Edilex-palvelussa. (Oikeus-lehden printtiversiosta on virheellisesti jäänyt pois artikkelin vertaisarviointitunnus, mutta sähköiseen versioon se on korjattu.)